Tervehdys! Kiirettä on pitänyt, mutta nyt on aikaa taas rentoutua lempikirjojen ääressä, ihanaa! Minun on pitänyt jo kauan kertoa lempitrilogiani viimeisestä osasta, Matkijanärhestä. En tiedä on arvosteluni varsin sovelias, mutta joskus sitä tulee eteen kirja, joka antaa aihetta kertoa itsestään. :D

16. Oma tehtävä, mielipideteksti

Suuri pettymys. Raivo. Missä nerokas juoni?  Inhimillisyys? Tässäkö se oli? Ihmiset pommittavat toisiaan, verta lentää ja kirjan päähenkilö on aineissa koko ajan. Jos tästä kirjasta pitäisi tehdä tiivistelmä, äskeinen lause kuvaisi kaiken.

                      Rakastan Nälkäpeliä, Vihan liekkejä, mutta tämä uusi tulokas… Hävettää edes myöntää sen kuuluvan tähän nerokkaaseen trilogiaan. Oli ajan, rahan ja hyvien fiilisten tuhoamista lukea Matkijanärhi. Kaksi ensimmäistä osaa olivat niin ihania, nerokkaita ja fantastisia. Tämä kirja pilasi kaiken.

                      Aloitin kirjan lukemisen hyvin fiiliksin. Päähenkilö, Katniss, oli siirretty vyöhykkeelle 13. Hän oli saanut edellisessä kirjassa pahoja vammoja ja hänet pidettiin ”aineissa”. Alkuun se sopi, mutta koko kirja sitä ja sen kestämistä, oli aivan sietämätöntä. Ensinnäkin oli vaikea hahmottaa, mitä tapahtui nykyhetkessä, ja mitä Katnissin pään sisällä. Yli puolet kirjassa vietetään harmaassa ja tylsässä laitoksessa, toisin kuin muissa kirjoissa, joissa on mielenkiintoista selviytymistä, metsästystä ja nerokkaita juonenkäänteitä. Odotin kauan, että jotain tapahtuisi.

                      Juonenkäänteitä kirjassa kyllä riitti, jos voisin vain sanoa niiden olleen nerokkaita, mutta en voi. Matkijanärhestä puuttui se sama tunne, mikä muissa kirjoissa viehätti. Alkoi kyllästyttää kun vyöhykkeitä pommitettiin jatkuvasti ja ihmisten raajat lensivät kaaressa. Itse Katnissilla taisi mennä perna tai munuainen – mikälie olikaan. Liika on liikaa.

                      Loppu oli niin siirappinen, että itken verta. Katniss rakastaa Peetaa - Peeta Katnissta. Kokonaisen kahden kirjan ajan on kauniita hetkiä – varautuneisuutta heidän välillä. Sitten loppu sutaistaan niin nopeasti, ettei lukija kerkeä hengähtämään. Katniss ja Peeta saavat lapsia, joissa on samoja piirteitä kuin heissä. Myönnän kyllä halunneeni heidän päätyvän yhteen, mutta ei sitä tarvitse liian siirappiseksi vetää. Minusta kirjan lopussa henkilöt tyytyivät vain siihen, mitä on. Kauhean vaatimatonta ja tylsää näin upean trilogian päätteeksi.

 

Heipähei!
 

Tässä lomalla tuli sitten luettua John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe.

Kirja oli aivan MAHTAVA. Enempää en siitä aio kertoa, koska vaikuttavaa teosta on vaikea kuvailla. Se jättää jälkeensä vain kylmät väreet... Ja hitosti ajatuksii! Kesti varmaa n. 2 viikkoo toipuu tästä. Pakotin jopa ystäväni lukemaan tämän ja hän oli samoilla aaltopituuksilla kuin minä! :) Joten suosittelen lämpimästi tätä kirjaa jokaiselle. Kirjailijalle suuri kiitos ja kumarrus tästä upeasta teoksesta, upeasta juonenkäänteestä, kyyneleistä, elämyksestä, jne. Jota tämä kirja sai aikaan. P.S ne jotka aikovat lukea/ovat lukeneet teoksen tiedoksi, että kirjasta tulee elokuva kesällä! Kaikista mahtavinta tässä on, että itse kirjailija on luvannut että kirjasta suurin osa dialogeista tulee elokuvaan! Jes, hyvä John Green! :)

 

 Tehtävä 9. Poimi teoksestasi sopiva katkelma ja tee siitä novelli, näytelmäkatkelma, sarjakuva, runo, asiateksti tai luku romaaniin.

Huom! Runo saattaa sisältää juonipaljastuksia. Ja kuten tulette huomaamaan en ole valinnut tiettyä katkelmaa kirjasta, toivottavasti se ei hirveästi poikkea tehtävänannosta, eli runo on kirjoitettu pääasiassa koko kirjasta ja ajatuksista mitä se sai aikaan. :D

"Jotkin äärettömyykset ovat suurempia kuin toiset"

Saimme tuntea toisemme,
sen hetken ainutlaatuisen.
Hetkistä tuli päiviä,
päivistä viikkoja.

 

Pelkäsin sua rakastaa,
en halunnut sua satuttaa.
Vaan roolit ne muuttui,
pelännyt sä et mua rakastaa.

 

Sait nähdä heikkouteni, ja mä sun.
Ilman niitä me ei oltais mitään.
olimme hetken inhimmillisiä,
itkimme,
nauroimme,
rakastimme.

 

Tunsin vihdoin eläväni,
autoit mua jaksamaan aamuun niin kirkkaaseen,
väsyneet silmäsi sammuivat auringon noustessa.

 

Mitä itsestämme emme löytäneet,
sitä emme tienneet ennen kuin kokeilimme.

 

Sinä loit meidät,
minä kirjoitin tarinamme,
jäljet kertovat niistä,
elämä on helvetistä.

 

 

 

 

 



Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille! Oh well, tässä kävikin vähän niiku pelkäsin eli kirjojen lukeminen voitti blogiin kirjoittamisen. Loma meni kun siivillä... tai oikeastaan selällään lukien kirjoja ja syöden herkkuja. Lupaan tuulettaa tän blogin kuntoon 2014 askel kerrallaan! :)

2/20 Nora Roberts - Rakkauden kuu

 

 

Toinen kirja luettuna ja lukufiilikset taivaissa. Suosittelen lämpimästi jokaiselle. Kirja oli siiiis aivan mahtava! Vaikka kirja on jännitysdekkari, mielestäni nauroin kirjaa lukiessani enemmän, mitä jännitin. Kirja oli niin koukuttava, ettei yli 500 sivua tuntunut missään, juuri ja juuri sain laskettuani kirjan hetkeksi pois käsistä. En muista lukeneeni vastaavaa kirjaa, jossa sai nauraa niin paljon, ja muutama surun kyynelkin tuli. Kumpa kirja ei olisi vielä loppunut! Kirjan henkilöt olivat niin mahtavia, joten päätän kertoa niistä tässä tehtävässäni. (P.S Taidanpa jatkaa Nora Robertsin lukemista ottamalla seuraavaksi käsittelyyni Nora Roberts - Jumalainen pahuus.)

 

Tehtävä 16. Oma tehtävä: Kirjoita henkilöistä henkilökuvaus

 

Victoria Bodeen(Tory)

On kirjan päähenkilö. Victoria on hieman sulkeutunut, viisas, päättäväinen, kunnianhimoinen ja hieman hiljainen. Hän ei luota ihmisiin, varsinkaan miehiin, johtuen tämän nuoruudesta. Tory haluaa olla kokoajan ajan tasalla. Monilla kirjan henkilöillä on Torya kohtaan ennakkoluuloja, koska hän oli pienenä kummallinen ja ujo. Hänellä olla on kyky nähdä asioita, mitä muut eivät näe. Hänellä on ns. ”näkijänkyky”. Oikeastaan harvoin hän näkee, hänelle tulee tunteita, voimakkaita tuntemuksia. Mielestäni Tory oli hieman vaisu, kovin hauras ja haavoittuvainen. Muihin henkilöihin verrattuna hieman tylsä, mutta kiehtova.

 

”Hän ei enää palaisi köyhäksi. Hän ei enää ollut se pelästynyt, laiha tyttö, joka oli ollut. Nyt hän oli liikenainen, joka oli perustamassa uutta yritystä vanhaan kotikaupunkiinsa. Miksi kätesi sitten vapisevat?” Tory

 

Kincade Lavelle(Cade)

Cade on Hopen, Toryn parhaan ja ainoan ystävän(joka kuoli) isoveli. Cade on maanviljelijä, mutta myös kotoisin kaupungin rikkaimmasta ja kuuluisimmasta perheestä, koska Lavellet ns. omistavat kaupungin. Hän on kovin humoristinen, päättäväinen, vastuuntuntoinen, avoin ja rehellinen. Hän on jopa niin rehellinen, että hän möläyttää asioita, jotka voisi jättää sanomatta, mutta se tekee hänestä niin hauskan, lämpimän ja mukaansatempaavan henkilön.

 Cade on myös aikamoinen hurmuri; hän on lihaksikas, hänellä on upeat siniset silmät ja auringon kultaama tukka. Cadella on paljon naisihailijoita, mutta hän on niin itsevarma ja haluaa vain Tory. Caden ja Toryn välillä on paljon flirttailua ja säpinää, lopulta enemmänkin. Caden ja Toryn luonteenpiirteiden vastakkainasettelu on aivan mahtavaa! Tory on vannonut rakastumasta kehenkään mieheen, mutta Cade ottaa tästä suorastaan haasteen. Tämä saa varmasti joka lukijan nauramaan.

Mielestäni Cade on aivan mahtava persoona, ihanan rehellinen ja luotettava. Vihdoinkin joku kaupungin rikas kultapoju ei ole mikään omahyväinen ja itsekäs, kuin elokuvissa yleensä.

 

” Tulin nähdäkseni oletko tänään vielä yhtä kaunis kuin olit minun silmissäni eilen. – Olit kyllä hitusen paremman näköinen eilen. Täytyy vielä muistuttaa, ettet varmaan nukkunut kunnolla tuolla lattialla. Mutta hyvää kahvia sinä keitit, neiti Bodeen.”

                                                                                                        Cade

 

Faith Lavelle

Faith on Hopen kaksoissisko ja Caden pikkusisko. Faith on kaupungin kaunein. Faith ei käy töissä, koska hän on hemmoteltu; hän saa mitä haluaa.(Huom. 22-vuotias) Hän on täynnä adrenaliinia ja hän pitää riitelemisestä. Hän haluaa olla aina eri mieltä kaikkien kanssa, varsinkin hänen äitinsä kanssa, koska tätä Faith vihaa eniten, olihanhan Faith ollut naimisissa jo kaksi kertaa ärsyttääkseen tätä.

                 Mielestäni Faith on kirjan paras henkilö, suorastaan hulvaton. Hän on niin hauskan diivamainen, lapsellinen, täydellinen, katkera ja feminiinimäinen. Faith saa myös vakavan Toryn nauramaan. Faith ja Tory eivät ole koskaan tulleet toimeen, mutta lopussa heistä tulee parhaat ystävykset. Lopussa saa kuulla myös miksi Faithista tuli sellainen minkälainen hän on: Faithin nuoruus oli onneton, koska Hope oli ollut perheen ihanin ja kiltein lapsi. Cade taas oli perinyt kaikki, koska olihan hän poika. Faith taas oli jäänyt huomiotta, hän halusi vain että hänet huomattaisiin. Räväkällä persoonallaan hänet huomataan, mistä hän pitää. Loppua kohden Faith aikuistuu.

 

”Hänen oli pakko saada purkaa kiukkunsa johonkuhun. Ja hänen sekavissa ajatuksissaan kaikki kurjuus juonsi Wadesta. Niinpä hän valitsi tämän kohteekseen. Hän pukeutui varta vasten siihenkin kohtaukseen. Hänellä oli ylpeytensä tallella, ja hän halusi olla upean näköinen seivästäessään tämän suoraan sydämeen, repiessään tämän pieniksi kappaleiksi ja hylätessään sitten ja tanssahdellessaan viimein tiehensä iloisesti lauleskellen.”

 

Wade Mooney

Wade on Toryn serkku ja kaupungin eläinlääkäri. Hän on viisas, vastuuntuntoinen, lämmin ja ystävällinen. Hän on myös yksi kauungin hurmureista. Wade oli nuorempana ihastunut Faithiin, ja lopulta sai hänet, muttei kokonaan sillä eivät he seurustelleet, mutta heillä oli salainen suhde. Wade halusi oman perheen, toisinkuin Faith, paitsi vasta lopussa he menevät kihloihin.

 

Margaret Lavelle

Hopen, Faithin ja Caden äiti. Hän on ilkeä, haukeutuu täydellisyyteen, vakava ja kireä. Hän vihaa Torya, koska syyttää tätä lapsensa, Hopen murhasta. Hän pitää Torya kierona noitana. Hän yrittää erottaa Toryn kaikenkeinoin lapsistaan. Ei kovin pidetty henkilö, ylpeä ja ylväs.

 

Lissy Frazier

Lissy on kaupungin pormestarin Dwightin vaimo. Lissy on ollut samalla luokalla Toryn kanssa, ja silloin hän oli koulun kaunein tyttö. Hän on kaupungin juorukello. Mielestäni hänestä on hauska lukea, koska hän hakeutuu täydellisyyteen, on kova puhumaan, ja on todella äänekäs.

 

”Lissy on hupsu. Hän ei ole erityisen kiero eikä erityisen ilkeäkään. Hän elää muiden ihmisten asioissa, hyvässä ja pahassa.” Tory

 

Dwight Frazier

On kaupungin pormestari. Hän oli nuorena ollut lihava ja onneton, mutta nyt kirinyt täydelliseksi. Nyt hänellä oli oma perhe, ja hän oli hyvännököinenkin. Hänen parhaat ystävänsä ovat Wade ja Cade. Lopulta paljastuu, ettei hän olekaan niin täydellinen perheenisä kuin muut luulivat.

 

 

 1/20 Kazuo Ishiguro – Ole luonani aina

 

Tervehdys lukijat! Ensimmäinen kirja luettuna, mahtavaa! Tässä teille luettavaa siihen asti kunnes lisää tulee. :) Toivottavasti tämä arvostelu innoittaa teitä lukemaan tämän kyseisen kirjan. Seuraavaksi otankin käsittelyyni Nora Roberts - Rakkauden kuu.

 

Tehtävä 1. Kirjoita kirjasta arvostelu

 

Kazuo Ishiguro on syntyperältää japanilainen brittikirjailija. Hänellä on ilmestynyt useita hyvin menestyneitä romaaneja. Hän on voittanut monia palkintoja, esimerkiksi tämä Ole luonani aina on ollut ehdolla saada Bookers-palkinnon ja monia muita palkintoja.

Ole luonani aina on tarina kolmesta ystävyksestä, jotka itsenäistyvät ja kasvavat eroon toisistaan. Ystävyys on aluksi lämminhenkistä ja muuttuu kirjan loppua kohden kovin arkiseksi. Kathy H, kirjan päähenkilö kertoo upean tarinan vuosistaan Hailshamissa, Sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Heitä suojellaan ulkomaailmalta ja heidän hyvinvointiansa vahditaan tarkasti.

                      Kathyn tarina lähtee liikkeelle kertoen kuinka hän ystävystyi Tommyyn ja Ruthiin. Tommy oli voimakas poika, joka sai silloin tällöin raivokohtauksia, minkä takia kaikki Hailshamissa yrittivät kiusata Tommya. – Toisinkuin Kathy, häntä kävi sääliksi. Kathyn ja Tommyn välille muodostuu vankka ystävyysside. He käyvät salaisia ja arkoja keskusteluja läpi, aina kun ovat kahdestaan. Myöhemmin Kathy tutustuu Ruthiin. Ruthille ja Kathyllekin kehittyy vankka ystävyysside, muttei yhtä vankka kuin Tommmyn kanssa. Kathy ja Ruth juttelevat kaikesta, he elävät mielikuvitusmaailmassa - mitä odottaakaan kymmenenvuotiailta.

                      Hailshamin oppilaat opetetaan pienestä pitäen noudattamaan hyviä käytöstapoja, heille opetetaan että he ovat erikoisia ja tärkeitä maailmalle, joku päivä heistä tulisia valvojia, sitten luovuttajia, se oli heidän päämääränsä. Oppilaista kehitettiin taiteellisia, se oli tärkein opetus.

                      Kathy ja Tommy alkavat herättelemään kysymyksiä, miksi maalaustaito on niin tärkeää heille. Mitä varten he oikeasti ovat siellä? He ryhtyvät selvittämään asioita. Kathyn ja Tommyn ystävyysside vahvistuu. Tommy ja Ruth alkavat seurustella. Heidän suhteensa on hieman välinpitämätön, kyse on enemmänkin maineen saavuttamisesta.

                      Myöhemmin kun oppilaat ovat jo vanhempia, heidät siirretään ”mökkeihin”, ulkomaailmaan. He asuvat pienessä yhteisössä ”veteraanien” kanssa. He opettelevat käytännön asioita ja oppivat selviytymään Hailshamin ulkopuolella. Tällöin ystävykset alkavat jo kasvaa erilleen. Kathyn ja Ruthin välille tulee paljon riitoja, Ruth on välinpitämätön Kathya kohtaan ja heidän välinsä menevät poikki. Tommy ja Kathy pysyvät edelleen ylimpinä ystävyksinä. Heidän välille alkaa muodostua side, joka on voimakkaampi kuin ystävyysside, sitä ei osaa selittää. Sen tuntee.

                      Myöhemmin Kathy lähtee kolmikosta ensimmäisenä maailmalle valvojaksi, joka huolehtii luovuttajista, sitten häntä odottaa itse luovutukset. Kathy pärjää työssään parhaiten, hän toimii valvojana yli yksitoista vuotta. Kathy pääsee Ruthin ja Tommyn valvojaksi, mikä tuo lukijalle jotain todella upeaa luettavaa. Ystävykset vihdoinkin tapaavat toisensa tuon seitsemän vuoden jälkeen ja heidän välille tulee se side, minkä he menettivät jo kauna sitten. Side voimistuu Kathyn ja Tommyn välille. Loppu ei kuitenkaan ole lohdullinen.

 

                  ”Minä ajattelen usein jotakin vuolaasti virtaavaa jokea. Vedessä on kaksi ihmistä, jotka yrittävät pitää kiinni toisistaan, tarrautuvat toisiinsa niin lujasti kuin pystyvät, mutta heidän otteensa ei pidä. Virta on liian voimakas. Heidän on pakko päästää otteensa ja ajautua erilleen.”  Tommy

 

Kirjaa pidetään kovasti scifiin päin painottuvana, mutta se ei kuvasta romaani lainkaan. Romaani kertoo todella vähän, kuinka he joutuvat luovuttajaksi ja kuinka he eroavat tavallisista ihmisistä. Kirja on pikemminkin tarina kolmesta kaveruksesta, jotka kasvavat erilleen toisistaan. Kirja luokitellaan myös dystopia – genreen, mikä on utopian vastakohta. Dystopia siis tarkoittaa tulevaisuuden epätoivottavaa yhteiskuntaa.

                      Pidin eniten romaanin tavasta kuvailla arjen pieniä hetkiä, ihmisiä ja maailmaa. Hailshamissa henkilöt elävät pienessä idyllisessä maailmassa, on ihanaa lukea kuinka heillä on esim. kirpputoreja, joista he ostavat toistensa maalauksia ja esineitä, mitä tulee ulkomaailmasta. Heillä on pieniä kokoelmia, mitkä ovat heille jokaiselle tärkeitä, etenkin Kathylle, esimerkiksi Kathylla on rakas kasetti, jota hän pitää salassa kaikilta. Hän kuuntelee sitä silloin kun on yksin, hänen lempikappaleensa on: Ole luonani aina, josta juontuu tämä kirjan nimi.

                      Romaani oli myös mahtava ihmiskuvaelma. Se kertoo hienosti ja yksityiskohtaisesti jokaisesta henkilöstä. Romaanin tyyli oli vanha ja kultainen muistojen aarreaitta. Se sisälsi onnellisia muistoja, mutta myös surullisia. Sitä oli todella ilahduttava lukea.

                      Suosittelen lämpimästi jokaiselle edes hieman kiinnostuneelle tätä kirjaa. Mielestäni tämä oli aivan mahtava lukukokemus. Onneksi kirjailijalla löytyy muitakin romaaneja. Kuulin myös että tästä on tehty elokuva. Odotan innolla sen näkemistä, mutta mielestäni kirjaa voittanutta elokuvaa ei vielä ole!

 

Tervetuloo! Welcome! Välkommen! добро пожаловать!

Eka postaus, jännää on. Blogi tehty, tiedot musta löytyy, lukulista löytyy... Vielä pitänee lukea kirjoja ja kirjoittaa niistä! Eli lukulista löytyy, sieltä näette millasta settii on tulossa. Yritän lukee koulun ohella mahdollisimman nopeesti kirjoja, jotta teistä innokkaimmat pääsevät nuuskimaan kirjoituksiani. Kommentteja saa lähettää(pitää lähettää), koska tosiaan eka postaus, eka blogi, joten toivon palautetta, ja toki saa ehdotella kiinnostavia kirjoja! :) Luen laidasta laitaan eri kirjoja eli lempi genreä ei ole. Scifi ja historia ei kyllä vedä puoleensa, mutta kaikki muu menee! Tällä hetkellä viimeistä viedään Ole luonani aina -kirjassa. Toivottavasti pian pääsette kuulemaan siitä! Lupaan olla aktiivinen ja kirjoittaa silloin tällöin lukufiiliksiä. Käykää peremmälle! :-)